Kirjoittajan huomioita: Tämä projekti alkoi virallisesti kuumana kesäpäivänä mökillä koronakesänä 2020, mutta uskon sen muhineen mielessäni jo pidempään. Leikittelin ajatuksesta Tifasta ja Rudesta yhdessä jo pari vuotta sitten, kun työstin
Kaiken jälkeen -fanzinea taidekujailua varten.
Final Fantasy VII Remake sai mielessä kyteneen ajatuksen syttymään roihumaan. Kaipasin sitä ihanaa tunnetta, kun kirjoittaa kuumaa romanssia ja saa elää jokaisen hetken yhdessä hahmojen kanssa. Viimeksi olin kokenut sen kymmenisen vuotta sitten, kun kirjoitin Projekti S. R.:ää. Omiin kirjoihini en nimittäin ole uskaltanut yhtä kiihkeitä romansseja kirjoittaa... Fanifiktion puolella luotan siihen, etteivät lukijat tuomitse vaan hihkuvat innosta samalla tavalla kuin minä itse.
Mikäli selvisit tästä eeppisestä matkasta tänne asti, kiitän sinua suuresti. Toivottavasti onnistuin tuottamaan sinulle lukuiloa. Tarinassa on yhteensä 89 884 sanaa, joten se on ollut luku-urakkana sinulle melkoinen. Tietysti minullekin, mutta olen nauttinut jokaisesta hetkestä Tifan ja Ruden kanssa.
Arvostaisin suuresti, jos jättäisit kommenttikenttään merkin itsestäsi. En tarvitse syväanalyyseja vaan haluaisin yksinkertaisesti kuulla olemassaolostasi. Siitä, että luit tämän tarinan. Jos haluat kertoa, mistä siinä pidit erityisesti, ilahdun toki vielä enemmän, mutta kaikista eniten haluaisin tietää, etten ole kesästä asti vain huutanut tyhjyyteen.
Kiitos vielä kerran lukemisesta! Alta löydät epilogin. Toivottavasti viihdyt sen parissa!
<3:lla Afeni
Epilogi
Tifa harjasi kiharoitaan auki peilipöydän ääressä. Penkki sen edessä oli upottavan pehmeä, ja varpaat upposivat kokolattiamattoon. Verhojen raosta liukui talvisen kylmää valoa, vaikka joulukuu oli vasta alussa. Illalla kevyt lumikerros oli peittänyt Wutain, kun Tifa oli seisoskellut katselemassa maisemaa hotellin ikkunasta.
”Kohta pitää pukeutua”, Ruden ääni kantautui sängyn suunnasta.
Tifa vilkaisi sänkyä peilin kautta ja hymyili. Ruden makasi peiton päällä selällään kädet pään takana pelkissä boksereissa. Tyynyt olivat epämääräisenä kasana sängyn päädyssä ja peitto puolittain rutussa, mutta Tifa näki vain jokaisen sentin ruskeaa ihoa, joka huusi kosketusta. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa.
”En ole tainnut koskaan nähdä sinua noin laittautuneena”, Rude jatkoi ja Tifa hymyili vuorostaan omalle peilikuvalleen.
Silmämeikin tekemiseen oli mennyt pidempään kuin koskaan aikaisemmin, ja Tifa oli jopa harjoitellut meikkipohjan tekemistä muutaman Yuffien vinkkaaman videon avulla. Edes Don Corneon tapaamiseen Tifa ei ollut nähnyt tällaista vaivaa kasvojensa kanssa.
”Ei sitä joka päivä pääse osallistumaan keisarillisiin häihin”, Tifa vastasi ja laski harjan pöydälle. Hän poimi muutaman pinnin ja kiinnitti osan kiharoista ikään kuin kruunuksi.
Tifa kiepautti itsensä ympäri penkillä, ja samaan aikaan sisuskaluissa muljahti. Hengitys pingottui hetkeksi, mutta pian hymy nousi huulille.
”Aamujumppa?” Rude kysyi, ja Tifa nyökkäsi.
”Kantapää suoraan munuaisiin.”
”Voisinpa tuntea saman”, Rude sanoi ja nousi sängyltä. Hän asteli Tifan luokse ja kyykistyi tämän eteen. Korva painui Tifan vatsakumpua vasten, ja korvakorut hankautuivat ohuen yöpaidan kankaaseen.
”Usko pois, ei se hauskaa ole”, Tifa sanoi. Hänen sormensa hakeutuivat Ruden hartioille, sivelivät lihaksia ja tutkivat ihoa, josta ei voinut saada tarpeekseen.
Rude kohotti katseensa, joka sai jälleen Tifan vatsan lepattamaan. Oli ollut niin vähällä, että kaikki olisi riistetty heiltä, mutta nyt he saattoivat vihdoin katsoa tulevaisuuteen varmoina siitä, että viholliset oli voitettu. Tohtori Valentine oli vihdoin vangittu, tohtori Clemens kuollut. Myös Rosso oli vangittu, ja loput Deepgroundin sotilaat liittyneet Genesiksen johdolla WRO:n riveihin.
”Minun on myönnettävä, että olen hieman hermostunut tästä päivästä”, Rude sanoi ja istui sängyn laidalle. Hän nappasi Tifan kädet omiinsa ja puristi kumpaakin hellästi. ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun vietämme kunnolla aikaa kaikkien ystäviesi kanssa.”
”Barret ja Cid suostuivat sieppauksen jälkeen myöntämään, että heille on yhdentekevää, kenen kanssa olen yhdessä, kunhan olen turvassa”, Tifa sanoi ja vastasi puristukseen.
”Muistan sen.”
~o~
Tifa jaksoi hädin tuskin seisoa, kun Rude tuuppasi 7th Heavenin oven auki ja ohjasi hänet sisään. Baari oli täysin valaistu, ja jokainen Avalanchen jäsen ponnahti jaloilleen samalla hetkellä, kun Tifa ja Rude astuivat saliin Yuffie ja Reno perässään. Tifa yritti hymyillä mutta hymy katosi haukotukseen samalla tavalla kuin hän itse upottautui Ruden takkiin katseilta piiloon.
Barret rymisteli ensimmäisenä kaikkien muiden ohitse ja tyrkkäsi Ruden syrjään. Hän kaappasi Tifan syleilyyn, joka oli työntää ilmat keuhkoista.
”Barret, hellitä vähän…” Tifa mutisi.
Barret niiskaisi nenäänsä mutta päästi Tifan vetäytymään otteesta. Hän kohotti vasemman kätensä ja silitti Tifan tukkaa. Ruskeat silmät katsoivat kosteina.
”Helvetti, Tifa. Älä enää ikinä katoa, kun olemme riidoissa”, Barret sanoi.
”Helvetti, Barret, älä käyttäydy kuin ääliö minun seurustelukumppanini suhteen”, Tifa vastasi ja yritti saada äänensä kipakaksi täysin onnistumatta. Uusi haukotus repi leukaa.
Barretin katse kääntyi Rudeen, joka oli työntynyt takaisin Tifan rinnalle. Ruskeat silmät mittailivat toisiaan. Tifa saattoi miltei kuulla ilmassa rätisevän sähkön, ja hetken hän ehti pelätä, että Barret kohottaisi asekätensä. Yllättäen Barret kuitenkin ojensi toisen käden Rudelle, joka tarttui siihen.
”Jos ikinä satutat Tifaa, tiedät, kuka sinulla on vastassa”, Barret sanoi.
”Todellakin tiedät”, Cid sanoi myös ja nousi pöydän äärestä.
Rude nosti aurinkolasit silmilleen vapaalla kädellään ja nyökkäsi.
”Äh, lopettakaa tuo machomiespelleily. Tifa on turvassa, ja kaikki hyvin”, Yuffie sanoi. Hän pyyhälsi huoneen halki ja tarttui Vincentiä kädestä ennen kuin kurkottautui kuiskaamaan jotain miehen korvaan. Vincent nyökkäsi.
”Olen iloinen, että pelastuit, Tifa”, Vincent sanoi. ”Ja olen äärimmäisen pahoillani veljeni puolesta.”
”Hänen syntinsä eivät ole sinun syntejäsi, Vincent”, Tifa vastasi.
Ensimmäistä kertaa aikoihin Vincent vastasi Tifan hymyyn niin aidosti, että Tifan rinnassa läikähti lämpö. Ei puhuttakaan, että hän olisi syyttänyt Vincentiä tämän veljen tekosista.
”Jou, Cloud”, Reno huikkasi ovelta, kun tunnelma oli vihdoin laantunut vähemmän kireäksi. Valitettavasti hänen sanansa saivat ilman sähköistymään uudestaan. ”Aion viedä Valentinen ukon säilöön. Lähdetkö samalla kyydillä?”
Barret ja Cid tuijottivat, kun Cloud nousi pöydän äärestä. Hän kulki huoneen halki ja pysähtyi Tifan ja Ruden eteen. Kädet kiertyivät Tifan ympärille lupaa kysymättä, mutta lupia ei tarvittu. Tifa vastasi halaukseen.
”En olisi kestänyt menettää myös sinua”, Cloud sanoi.
”Olen tässä enkä ole lähdössä minnekään”, Tifa mutisi. Sanat törmäilivät toisiinsa, ja jälleen uusi haukotus pyrki huulille.
Cloud rutisti Tifaa vielä uudestaan ennen kuin kääntyi katsomaan Rudea, jolle ojensi kätensä. Ruden kulmakarvat kohosivat lasien takana, mutta hän vastasi kättelyyn.
”Pidä parempaa huolta Tifasta kuin minä osasin”, Cloud sanoi.
”Pidä sinä huolta, ettei Reno myöhästy töistä takiasi.”
Cloud hätkähti. Katse karkasi kaukaisuuteen, mutta keskittyi yllättävän nopeasti uudestaan. Huulille kohosi vino hymy.
”En voi mennä vannomaan”, hän sanoi.
”Jou, yritätkö saada karpaasit kimppuuni?” Reno kysyi, kun Cid ja Barret alkoivat liikahdella levottomasti. ”Ala tulla tai saat kävellä himaan. Nähdään, Lockhart.”
Cloud ja Reno katosivat ulos yön pimeyteen. Shera sai Cidin mukaansa pian sen jälkeen, ja myös he valuivat ulos halattuaan Tifaa, jonka jalat alkoivat tuntua veteliltä. Hän ei tiennyt, kuinka paljon oli viime aikoina nukkunut, muttei todennäköisesti tarpeeksi. Baarin sali huojui hänen silmissään.
”Aika mennä lepäämään”, Rude sanoi ja kiepsautti Tifan käsivarsilleen, ennen kuin Tifa ehti protestoida.
~o~
Yuffie ei näyttänyt lainkaan itseltään, jos Tifalta kysyttiin. Perinteinen wutailainen hääasu peitti vähäisetkin muodot ja näytti siltä, että liikkuminen oli mahdotonta. Yuffien lyhyt tumma tukka ei erottunut valtavan punavalkoisen päähineen alta, ja hänen kasvonsa oli meikattu tunnistamattomiksi. Myös Vincent oli pukeutunut perinteiseen wutailaiseen asuun, joka sopi hänelle yllättävän hyvin, kenties mustan värinsä vuoksi.
Tifa oli puristanut Ruden kättä koko pitkällisen seremonian ajan. Hän ei ollut ymmärtänyt sanaakaan rituaalista, mutta silti kyyneleet olivat väkisin kohonneet silmiin, kunnes olivat suorastaan pursunneet kaikkialle, kun hän oli vihdoin päässyt halaamaan ystäviään.
Vastaanotto oli täynnä vieraita, joita Tifa ei tuntenut eikä juuri nyt jaksanut tutustua. Hänen katseensa hakeutui nurkkapöytään kokoontuneen ystäväjoukon suuntaan.
”Voimme mennä sinne kyllä”, Rude sanoi ja laski kätensä Tifan selälle, jonka tummansininen pitkä puku jätti paljaaksi. Kosketus sai lämmön läikähtämään sisimmässä.
”Oletko varma?”
”He ovat sinun perheesi.”
Tifa tarttui Rudea kädestä ja lähti johdattamaan heitä juhlasalin halki. Denzel rynnisti vastaan ja halasi keskivartalon kohdalta. Pojan korva painui Tifan vatsaan samalla, kun hymy levisi hänen kasvoilleen.
”Vauva lorisee”, Denzel sanoi ennen kuin suoristautui ja vilkaisi Rudea varovainen ilme kasvoillaan.
”Tytöksi hän lorisee paljon”, Rude vastasi pojalle.
Tifa läiskäisi Rudea käsivarteen, mutta nauru läikkyi hänen huuliltaan. Denzel taputti hänen vatsaansa häpeilemättä.
”Suojelen sitä samalla tavalla kuin Marlenea”, poika ilmoitti ennen kuin karkasi mainitun tytön seuraan pöydän alle.
Aikuiset pöydän ääressä olivat hiljenneet. Cloud oli keinauttanut tuolinsa seinää vasten ja piti käsiään päänsä takana. Sovun säilyttämiseksi hän oli matkustanut häihin ilman Renoa, sillä Barret ja Cid eivät olleet vieläkään saaneet nieltyä palaa kurkuistaan Sheran ja Yuffien aktiivisesta painostuksesta huolimatta.
Nanakin häntä erottui pöytäliinan alta, ja hän kuului käyvän keskustelua Denzelin ja Marlenen kanssa kuin mitään poikkeuksellista ei olisi ollut tekeillä. Barret ja Cid sen sijaan jurottivat paikoillaan, kun taas Shera ja Reeve yrittivät hymyillä.
”Liittykää toki seuraan”, Shera sanoi ja veti yhden vapaista tuoleista paremmin esille.
Tifa istui alas ja potki saman tien korkokengät kolottavista jaloistaan. Hän ei ollut lainkaan varma, että pystyisi enää sujauttamaan jalkojaan takaisin kenkiin illan päätteeksi, mutta päätti, että se saisi olla jonkun toisen ongelma. Joko hän hipsisi sukkasillaan hotellille tai sitten Rude järjestäisi saisi järjestää kyydin.
Rude veti itselleen tuolin Tifan vierelle ja asettui pöydän ääreen. Vaikka hän oli ehdottanut Avalanchen seuraan liittymistä, hänen niskansa oli jäykkä ja kaulalla nyki lihas. Hän laski kätensä pöydälle liioitellut hitaasti ja veti syvään henkeä.
”Hienot juhlat”, Rude sanoi.
”Ihan uskomattomat”, Shera vastasi välittömästi. ”Yuffie on niin kaunis ja Vincent komea! En voi uskoa, että ehdin elinaikani nähdä tällaiset kekkerit. Tätä varten kannatti matkustaa Wutaihin asti. Vai mitä, Cid?”
”No, kun kirppu kerran halusi meidät tänne…” Cid mutisi ja katseli seiniä.
”Oletko voinut hyvin, Tifa?” Barret kysyi, mutta häneen kiristynyt katseensa oli liimautunut Rudeen, jonka suupieli nytkähti. Barret laski asekätensä pöydälle.
”Erinomaisesti”, Tifa vastasi. ”Luulen, että voisin paljon huonommin, jos Rude ei olisi ollut tukenani vaikeina hetkinä.”
Ilme Barretin kasvoilla lientyi mutta vain hieman. Tifa näykkäisi alahuultaan. Kenties hänen pitäisi joskus kertoa, miten paljon Rude oli oikeasti hänen hyväkseen tehnyt.
~o~
Tifa haukkoi henkeään ja syöksähti istualleen. Valot räpsähtivät huoneeseen ja saivat hänet siristelemään kosteita silmiään. Rinnan kohdalta puristi, kurkku kuroutui umpeen ja oli vaikea hengittää. Niin vaikea hengittää.
Kädet kietoutuivat Tifan ympärille sulkien hänet tiiviisti vahvaa rintakehää vasten. Tummapaahtoisen kahvin tuoksu tulvi nenään ja sekoittui myskiseen, turvaa henkivään partaveteen. Tifa takertui Rudeen samalla, kun painoi kasvonsa kiinni hänen olkapäähänsä.
Ruden käsi silitti Tifan hiuksia ja selkää kuin hän olisi ollut pieni lapsi. Väristykset kulkivat pitkin kehoa hikan noustessa kurkkuun. Nenä oli tukkoinen ja silmät tulvivat, vaikka hätää ei ollut. Tifa tiesi olevansa turvassa, ja silti hän vain tärisi ja itki. Typerää. Niin turhaa ja typerää. Nyt kaikki oli hyvin, ei tarvinnut pelätä.
”Oletko koskaan käynyt… tuota… keskustelemassa kenenkään ammattilaisen kanssa?” Rude kysyi, kun Tifan hengitys oli viimein tasaantunut.
Tifa suoristautui hitaasti ja pyyhki silmäkulmia kädellään. Ruden käsi jäi silittelemään hänen käsivarttaan hitain ja hellin liikkein, joista ei ollut aistittavissa taka-ajatuksia. Vain lohtua ja lämpöä.
”Tifa?”
Tifa puisteli päätään. Hän kohotti katseensa äärimmäisen hitaasti, kunnes tavoitti Ruden silmät. Jälleen kerran niiden katse kosketti suoraan sieluun asti.
”Turkien työsuhde-etuihin kuuluvat säännölliset keskustelut itse valitun psykologin kanssa. Niitä on kuukausittain, ja tarvittaessa useammin, jos sattuu jotain erityistä”, Rude sanoi. ”Aina niin ei ollut, ja näin vierestä, kun useampi työkaveri mureni. Jotkut eivät kestäneet työssä tapahtuneita asioita, ja ajautuivat epätoivoisiin tekoihin. En haluaisi katsoa vierestä, jos sinulle kävisi niin.”
Tifa veti keuhkonsa täyteen ilmaa. Kuinka monta kertaa hän oli pyytänyt Cloudia menemään ammattilaisen puheille? Hän oli kuiskinut traumojen käsittelystä ja menneisyyden haamujen setvimisestä, jotta Cloud voisi jatkaa elämässään eteenpäin. Silti Tifa ei ollut koskaan pysähtynyt ajattelemaan omaa elämäänsä samasta näkökulmasta.
”Myös sinulle on tapahtunut vuosien aikana paljon. Jo lapsesta asti”, Rude sanoi ja onnistui samalla muistuttamaan, miten paljon Shinra oli aikoinaan tonkinut Tifan taustoja. ”En halua satuttaa sinua nostamalla kaikkea esille tässä ja nyt, mutta tiedän, miten asiat voivat kasautua. Vaikka selviäisit jokapäiväisestä elämästä, tapahtumat ovat kuin kengässä hiertäviä pikkukiviä. Ne kaihertavat, kunnes et enää kestä.”
Tifa keskittyi hengittämiseen, kun Ruden sanat kaivautuivat ihon alle. Äiti. Isä. Koko Nibelheim. Hän vei kätensä rinnan alle. Kohtaan, jossa oli Sephirothin jättämä arpi ja sen jälkeinen pimeys, josta hän oli noussut vain harjoittelun ja lopulta Avalancheen liittymisen kautta. Heti perään mieleen maalautui hetki, jona Jessie veti viimeisen henkäyksensä. Seiskasektorin romahdus. Aerithin kuolema. Cloudin vajoaminen kooman kaltaiseen tilaan. Lukuisat taistelut. Perheen piteleminen kasassa. Ihastuminen Rudeen. Raskaus. Ero. Riidat ystävien kanssa. Tohtori Clemens ja hänen kuolemansa suoraan Tifan silmien edessä.
Kaikki palautui, tulvi ylitse. Tapahtumat pursusivat kuin limu ravistetusta pullosta. Silmäkulmia alkoi kirveltää uudestaan, nenä tukkeutui ja hikka palasi.
Rude veti Tifan syliinsä, kietoi keskelle lämpöä ja turvallisia tuoksuja. Kiskoi peiton jalkojen päälle ja keinutti. Keinutti hiljaa ja hitaasti kuin pientä lasta. Oli läsnä, hengitti samaa ilmaa kuin he olisivat olleet yhtä.
”En halua pakottaa sinua mihinkään, mutta toivoisin, että huolehtisit myös itsestäsi”, Rude jatkoi. Hänen äänensä oli matala ja tasainen. Siihen oli helppo tuudittautua. ”Olen kyllä tukenasi, mutten pysty kaikkeen.”
Tifa antoi silmäluomiensa painua kiinni ja keskittyi tuntemaan lämmön ympärillään. Nyt kaikki oli hyvin. Hän oli turvassa. Nakerrus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, se jäyti jossain mielen perukoilla ja kaikui korvissa tinnituksena. Kenties se oli aina piileskellyt pinnan alla, mutta Tifa oli vain onnistunut painamaan sen upoksiin.
”Minä… En ole koskaan ajatellut…” Oli vaikea pukea tunnetilaa sanoiksi, mutta Tifa yritti. Hän veti henkeä ja pakotti silmänsä auki. Ruden katse oli yhtä intensiivinen kuin aiemmin mutta ei tuominnut. ”Ehkä voisin kokeilla puhumista ammattilaiselle.”
”Haluatko, että järjestän asian?”
Tifa jäi tuijottamaan seinää. Jos Rude järjestäisi asian, tarjolla olisi todennäköisesti Shinran psykologi, joka pääsisi penkomaan kaikki Tifan tiedot arkistoista. Shinralle päätyisi entistä enemmän tietoa, jota voitaisiin käyttää häntä vastaan. Toisaalta WRO ei tainnut olla sen parempi vaihtoehto. Tohtori Clemens oli onnistunut pääsemään Reeven seulasta läpi, vaikka oli koko ajan juoninut omiaan. Julkinen terveydenhuolto taas oli Shinran rahoittamaa, joten…
Alkoi olla helpompi ymmärtää, miksei Cloud ollut koskaan tarttunut Tifan neuvoon hakea apua. Keneen saattoi luottaa?
”Ymmärrän huolesi”, Rude sanoi, kun Tifa purki päässään pyörivää vyyhtiä. ”Hankin pari vuotta sitten yksityisen psykologin, jolle itse tein turvaselvityksen. Hänellä ei ole yhteyksiä Shinraan, jos ei lasketa saamaani työterveysseteliä. Ja vannon, että häneen voit luottaa. Hän ei lavertele minulle eikä Shinralle kerrotpa mitä tahansa.”
Tifa nosti jalkansa koukkuun ja nojasi leukansa polviin. Ehkä oli aika kaivella kivet kengistä ja ryhtyä hoitamaan naarmuuntuneita jalkoja, jotta hän voisi astella eteenpäin vakaammin askelin. Hän halusi voida hymyillä aidosti, kun vihdoin saisi nostaa lapsen syliinsä. Ennen kaikkea hän halusi tarjota lapselleen vakautta, jota ei ollut saanut omaan elämäänsä.
Rude tarttui Tifan käteen ja siveli varovaisesti paketoitua sormea. Kosketus oli karhea mutta ei olisi voinut tuntua miellyttävämmältä.
”Kaipa minä voin kokeilla”, Tifa sanoi.
”Kiitos. En halua menettää sinua”, Rude vastasi.
~o~
Ilta oli jo hämärtynyt. Tifan jalkoja kolotti, kun hän ja Rude pääsivät vihdoin palaamaan hotellille. Hän potki saman tien korkokengät jaloistaan ja istui sängylle hieromaan jalkapohjiaan.
”Haluatko, että minä teen tuon?” Rude kysyi.
Hymy kohosi Tifan huulille, ja hän oli jo ojentamassa jalkojaan miehen syliin, kun huoneen oveen koputettiin. Hän vilkaisi Rudea, mutta miehen kasvoilla oli yhtä kysyvä ilme kuin hänenkin.
Rude meni ovelle ja veti sen auki. Sen takana seisoi nuori nainen, joka uskalsi hädin tuskin edes katsoa Rudea. Tifa laski jalkansa takaisin lattialle ja käveli Ruden rinnalle.
”Prinsessa… yksityiskylpy… varattu…” nainen sanoi. Hänen korostuksensa oli niin vahva ja sanat tulivat ulos vaikeasti, ettei Tifa heti osannut yhdistää, mistä oli kyse.
Rude kuitenkin hymyili naiselle ja esitti kysymyksen, josta Tifa ei ymmärtänyt mitään. Nainen ovensuussa rentoutui silmin nähden ja ryhtyi selittämään wutaiksi asiaansa. Tifa vaihtoi painoa jalalta toiselle ja vilkuili sekä Rudea että naista. Niin paljon salaisuuksia. Olisi tietysti pitänyt arvata, että kielitaito oli oleellinen osa Turkien koulutusta, mutta asia ei ollut edes käynyt mielessä.
”Kisara… Yuffie on tehnyt meille varauksen yksityiskylpyyn”, Rude sanoi ja kääntyi katsomaan Tifaa. ”Mikäli ymmärsin oikein, olisi äärimmäinen loukkaus keisarillista huonetta kohtaan jättää tämä tilaisuus käyttämättä.”
”Meillähän on amme huoneessa”, Tifa vastasi.
”Uskoisin, että kyse on ulkokylvystä kuumassa lähteessä. Se saattaisi tehdä hyvää kipeille jaloillesi.”
Väsymys piti tahmeilla sormillaan kiinni Tifan lihaksista, mutta kenties kylpy rentouttaisi. Ja Yuffie oli järjestänyt asian. Ei Tifa piitannut keisarillisista käyttäytymissäännöistä, mutta ystäväänsä hän ei halunnut loukata.
”Hyvä on”, hän sanoi Rudelle, joka vaihtoi jälleen muutaman sanan hotellin työntekijän kanssa.
”Voimme vaihtaa nyt kylpytakkeihin, ja sen jälkeen meidät saatetaan kylpytilaan”, Rude sanoi. Hän nyökkäsi vielä oviaukossa seisovalle naiselle, joka perääntyi, kun Rude painoi oven kiinni. ”Jaksatko varmasti?”
”Enköhän”, Tifa vastasi ja hymyili. ”Ei aivan sitä, mitä tältä illalta odotin, mutta pitäähän kuuma lähde kokea edes kerran. Viimeksi ei ollut edes aikaa pysähtyä miettimään moista.”
”Se oli kieltämättä vaiherikas vierailu, mikäli tarkoitat sitä kertaa, jolloin Yuffie ja Elena joutuivat vaikeuksiin.”
Tifa nyökkäsi eikä voinut mitään naurulleen. Oli totta kai vakava asia, miten Don Corneo oli siepannut sekä Yuffien että Elenan, mutta tuohon ei toivottuun tilanteeseen johtanut tapahtumaketju jaksoi huvittaa Tifaa edelleen. Onneksi Yuffie oli sittemmin saanut materiaan liittyvät kleptomaaniset taipumuksensa kuriin. Ainakin melkein.
Tifa ja Rude vaihtoivat juhlavaatteet kylpytakkeihin ja tohveleihin ennen kuin astuivat käytävään ja seurasivat hotellin työntekijää alempaan kerrokseen. Heidät ohjattiin hotellin puutarhan kautta kokonaan toiseen, vähemmän moderniin rakennukseen, jossa oli tyypillinen wutailainen harjallinen tiilikatto ja kuistin päädyissä punaiset puupylväät. Talvinen ilma pisteli poskia, eikä Tifa voinut olla miettimättä, oliko kuuma lähde rakennuksen sisällä. Ei kai kukaan ulkona kylpenyt tähän aikaan vuodesta oli lähteen kuumuusaste mikä tahansa.
Hotellin työntekijä avasi rakennuksen oven ja päästi Tifan ja Ruden sisään. Ovi liukui kiinni heidän perässään, mutta Tifan katse kiersi jo tilaa, jonka puiset penkit eivät suoranaisesti henkineet luksusta mutta istuivat täydellisesti vanhaan puurakennukseen.
”Onko sinulla käsitystä wutailaisista kylpyperinteistä?” Rude kysyi.
”Ne eivät varsinaisesti ole tulleet puheeksi Yuffien kanssa”, Tifa vastasi ja nielaisi. Kuinka vaikeaa tämä voisi olla?
”Onneksi tämä ei ole rakettitiedettä”, Rude sanoi. Hän astui Tifan taakse ja kiersi kädet tämän ympärille. Sormet tarttuivat kylpytakin vyöhön. ”Riisuudumme tässä huoneessa, jätämme myös tohvelit tänne ja otamme pyyhkeet mukaan. Sen jälkeen peseydymme ennen kylpemistä.”
”Eikö kylpy ole yleensä peseytymistä varten eikä toisinpäin?” Tifa kysyi ja vilkaisi Rudea olkansa ylitse.
”Kuumassa lähteessä kylpeminen on rentoutumista, mutta olisi epäkohteliasta mennä veteen likaisena. Leviathan ei katso hyvällä heitä, jotka niin tekevät.”
”Se kutsuolento?”
”Se on pyhä Wutaissa.”
Tifa nyökkäsi ja veti syvään henkeä. Ruden sormet vetivät kylpytakin vyön solmun auki ja kiipesivät rintaa pitkin kohti kaulusta.
”Mideeläiseksi tiedät paljon Wutaista”, Tifa sanoi, kun Rude veti kylpytakin hänen olkapäiltään ja suukotti paljastuvaa ihoa.
Rude päästi kylpytakin putoamaan lattialle, ja se jäi mytyksi Tifan nilkkojen ympärille. Henkäys karkasi hänen huuliltaan, kun kieli kulki pitkin olkapäätä kohti kaulaa samalla, kun sormet siirsivät hiukset syrjään.
”Valitsin wutain kielen Turk-koulutuksen aikana”, Rude sanoi ja näykkäisi ihoa kaulan tyvestä. Hetkeä myöhemmin huulet suukottivat samaa kohtaa. ”Kiinnostuin samalla kulttuurista, ja otin siitä itsenäisesti selvää”, hän jatkoi ja antoi kielensä kulkea kaulaa ylöspäin.
Tifa taivutti kaulaansa paremmin tarjolle, vaikka kylmät väreet kulkivat hänen ihollaan. Ruden sormet hyväilivät käsivarsia, karkasivat kyljille ja kiersivät vatsan puolelle. Kosketus oli niin kevyt, että sitä hädin tuskin tunsi ja silti se herätti jokaisen väsähtäneen solun Tifan vartalolla.
Hampaat tarttuivat Tifan korvalehteen ja kieli pyörähti juhliin valitun helmikorvakorun ympärillä. Ruden kädet silittivät hänen vatsakumpuaan hitain pyörivin liikkein kulkien samalla koko ajan ylemmäs. Hitaasti, viettelevästi, juuri niin kiusaavasti kuin vain Rude osasi.
”Olen aina pitänyt wutailaisesta ruoasta, joten kielen ja kulttuurin opiskelu tuntui luontevalta jatkumolta”, Rude jatkoi päästettyään irti korvalehdestä.
Kädet tavoittivat Tifan rinnat, ja nännit jäivät etusormien ja keskisormien puristukseen. Miellyttävä kipu sai kirahduksen purkautumaan huulilta. Miten hyvältä hampaat olisivat tuntuneetkaan?
Tifa vei omat kätensä selän taakse ja tavoitteli Ruden kylpytakin vyötä. Sormet kiusasivat yhä hänen tavallistakin herkempiä nänninnipukoitaan ja hengitys pyyhki niskaa kuumana.
”Olen aina nauttinut uusiin asioihin perehtymisestä”, Rude sanoi ja lipaisi Tifan niskakuoppaa.
Tifa sai otteen vyöstä ja nykäisi sitä, mutta se ei antanut välittömästi periksi vaan hän joutui ujuttamaan sormensa solmun lomaan.
”Kun löydän jotain kiinnostavaa, haluan oppia siitä kaiken. Tuntea jokaisen yksityiskohdan, tutkia perusteellisesti ja lopulta hallita täydellisesti.”
Tifa sai solmun antamaan periksi pykälän verran. Ruden toinen käsi puristi hänen vasenta rintaansa samalla, kun toinen liukui vatsan ylitse ja sipaisi hänen karvoitustaan.
”Täydellinen hallinta kuulostaa kahlitsevalta. Vähän liian omistavalta”, Tifa sanoi. Lauseen loppu nousi oktaavin, kun Ruden sormet livahtivat hänen häpyhuultensa väliin ja painoivat juuri oikeasta paikasta.
”Hallitseminen tarkoittaa minulle kunnioitusta ja antautumista, itseni omistamista sille, mitä hallitsen”, Rude vastasi Tifan niskaan. Toisen käden sormet pyörittelivät nänniä, ja toisen käden etusormi kiersi klitorista samassa tahdissa. ”En halua kahlita. Paitsi vuoteeseen, ja siihenkin vain silloin, jos saan suostumuksen.”
”Emme taida enää keskustella wutain opiskelemisesta”, Tifa sai juuri ja juuri kuiskattua huulilta karkaavien henkäysten lomasta.
Solmu suostui vihdoin luovuttamaan otteensa, ja Ruden vyö liukui auki. Kun kylpytakki karkasi sivuun, kuuma ja kova elin painautui Tifan pakaroiden väliin. Hän nytkäytti takapuoltaan, ja hymy nousi hänen huulilleen, kun Rude ähkäisi hänen kaulaansa.
”Ehkä meidän on aika siirtyä peseytymään. Jos jatkamme vielä, saatan menettää itsehillintäni”, Rude sanoi ja vetäytyi hitaasti kauemmas. Oikean kädet sormet pyyhkäisivät kostean vanan Tifan reidelle mennessään.
Tifa kumartui poimimaan kylpytakkinsa lattialta. Harmillisesti suorin jaloin kumartuminen sai pään humisemaan, joten hänen oli pakko kyykistyä, mutta hän teki sen liioitellun hitaasti ja nautti jokaisesta vartalollaan viipyilevästä katseesta, joita Rude ei edes yrittänyt salata.
Kylpytakit laskostettiin pieniin koreihin ja tohveleille oli varattu oma syvennys, johon ne aseteltiin. Tifa poimi pyyhkeen mukaansa ja seurasi Rudea pesutilan puolelle. Täydelliset pakarat, joista toiseen piirtyi pieni kuoppa jokaisella askeleella. Tifa sai vaivoin hillittyä itsensä, ettei kurottanut sormiaan ja tarttunut kiinni.
Seuraava huone avautui aidalla rajattuun pieneen puutarhaan, jota hallitsi höyryävä kuuma lähde. Huoneen lasinen seinä jakoi lähteen kahtia ja pienempi osuus jäi rakennuksen sisäpuolelle lämmittäen tilan miellyttäväksi. Ulkokylpyyn pääsi kulkemaan pienen oven ja kuistin kautta huoneen sivustalta.
”Tule peseytymään”, Rude sanoi ja käänsi Tifan huomion vastapäiselle seinustalle, jolle oli asetettu kaksi pesupaikkaa.
Tifan hämmästykseksi kummankin paikan edessä oli pieni jakkara ja peili sekä seinään kiinnitetty käsisuihku. Rude veti toisen jakkaran itselleen ja asettautui peilin ääreen, joten Tifa seurasi esimerkkiä. Peilin edessä oli liuta erilaisia puteleita, joista yhdenkään etikettiä Tifa ei osannut lukea, mutta hän loksautti ensimmäisen korkin auki ja haistoi tököttiä. Siitä tulvahti vieras mutta herkullisen hedelmäinen tuoksu.
Tifa antoi hiustensa valahtaa kasvojensa peitoksi mutta kurkisti niiden lomasta sivulleen. Rude huuhteli itsensä suihkulla, valitsi yhden purkeista ja ryhtyi vaahdottamaan kehoaan. Sormet liukuivat kiinteillä lihaksilla samalla, kun vaahto levisi kaikkialle ja valui kohti lattiaa.
”Aiotko peseytyä vai ainoastaan tarkkailla minua?” Rude kysyi ja loi Tifaan katseen, joka sai kuumotuksen kirahtamaan poskille.
Tifa suoristautui, tarttui suihkuun ja ryhtyi pesemään itseään Ruden esimerkin mukaisesti. Olisi pitänyt tajuta, ettei Turkia voinut noin vain tarkkailla salaa. Todennäköisesti Rude oli virittäytynyt huomaamaan pienimmätkin yksityiskohdat toisten eleistä.
Istualleen peseytyminen oli lopulta oikeastaan mukavaa. Päivän aikana väsähtäneet jalat saivat levätä, eikä alaselkä kiukutellut. Lämmin suihku sai rentouden uimaan lihaksiin ja teki olon jo valmiiksi raukeaksi.
”Taidan nukahtaa kylpyyn”, Tifa sanoi ja asetteli suihkun takaisin seinälle. Hän oli juuri aikeissa nousta, kun kädet laskeutuivat hänen hartioilleen.
”En ole aivan varma, sopiiko se minulle”, Rude sanoi ja kyykistyi Tifan selän taakse. Huuruuntuneesta peilistä erottui vain kaksi epämääräistä hahmoa.
Ruden karheat kämmenet kulkivat pitkin Tifan käsivarsia, huulet suutelivat olkapäätä ja houkuttelivat pysymään hereillä. Tifa nojasi selkänsä vasten Ruden rintaa, joka oli lämmin mutta liukas suihkun jäljiltä. Kädet etenivät Tifan reisille, sormet sivelivät ihoa, joka nousi nyppylöille kosketuksesta.
Sormi piirsi ympyröitä Tifan sisäreidelle samalla tavalla kuin kuukausia sitten kahvilan nurkkapöydässä. Tällä kertaa välissä ei kuitenkaan ollut kangasta. Tifa antoi silmäluomiensa liukua kiinni ja keskittyi kosketukseen. Jokainen hipaisu sai lihakset rentoutumaan entistä enemmän.
Toinen käsi vaelsi Tifan rinnalle ja sipaisi nänniä niin, että Tifa näykkäsi huultaan ja sävähti.
”Sattuiko?” Rude kysyi ja pysäytti liikkeen.
”Nännit aristavat”, Tifa vastasi.
”Miltä tämä tuntuu?” Rude kysyi ja alkoi piirtää hitaasti ympyrää nännipihan reunaa seuraten.
”Paremmalta.”
Ruden hengitys pyyhkäisi Tifan poskea ja sitä seurasi suudelma, joka liukui leukapieleen ja sieltä kaulalle. Tifa antoi kaulansa taipua paremmin tarjolle, eikä Rude jättänyt tilaisuutta käyttämättä tälläkään kertaa. Huulet tutkailivat ihoa sentti sentiltä samalla, kun sormet vaelsivat yhä ylemmäs reittä pitkin. Toisen käden sormet kiertelivät nännipihaa, mutteivät hipaisseetkaan nipukkaa. Täydellinen rentous asettui Tifan lihaksiin ja työnsi väsymyksen tieltään.
”Avaisitko silmäsi ja pyyhkäisisitkö peiliä?” Rude kysyi käheällä äänellä.
Lauma perhosia pelmahti Tifan vatsaan, mutta hän nojautui eteenpäin ja antoi kätensä kulkea peilin pinnalla, kunnes näkymä ei ollut enää sumea vaan hän kohtasi ruskean katseen peilin kautta. Intensiivisen katseen, joka vaati ja pyysi yhtä aikaa. Ei pakottanut mutta sai haluamaan täyttä antautumista sille, mitä oli tulossa.
Ruden sormet liukuivat Tifan jalkojen väliin samalla hetkellä, kun heidän katseensa liimautuivat peilin kautta yhteen. Tifa veti henkeä. Hän ei kyennyt irrottamaan katsettaan Ruden silmistä vaan katse tarttui hänen sieluunsa ja vangitsi sen omakseen yhdessä hänen sydämensä kanssa.
Samalla kun vasen käsi puristi Tifan rintaa hellästi, oikean käden sormet hakeutuivat hänen herkimpiin kohtiinsa. Viime kuukausien aikana Rude oli jo ehtinyt oppia ne tavat, joilla sai Tifan kiihtymään nollasta sataan todella nopeasti, mutta tällä kertaa kosketukset olivat viivytteleviä ja kierteleviä. Tifa yritti vaihtaa asentoa, mutta Rude puisteli päätään irrottamatta katsekontaktia.
Sormet upposivat kosteuteen, joka siivitti niiden matkaa syvemmälle. Etusormi pyörähti hitaasti ennen kuin livahti sisälle asti, mutta Tifa olisi juuri nyt kaivannut toisenlaista kosketusta. Hänen nypykkänsä sykki ja vaati huomiota, jota Rude ei sille suonut. Peukalo hankasi juuri nupin alapuolelta, muttei kohdasta, joka olisi ollut sopivampi.
Tifa tiesi, että Rude tiesi, mitä hän halusi, mutta hän tiesi myös, mitä Rude halusi. Nykyisin Rude ei enää esittänyt pyyntöjään ääneen vaan tämä piinaava kiusaus oli tapa kertoa, ettei Tifa ollut vielä tehnyt toiveitaan selväksi. Siitä huolimatta, että Rude kyllä tunsi ne jo varsin hyvin.
”Rude…”
Tifan ääni oli käheä, kun se purkautui hänen huuliltaan. Ruskeat silmät eivät päästäneet häntä otteestaan. Ruden huulilla karehti hymy ennen kuin ne suukottivat olkapäätä.
”Hieman ylempää, ole kiltti”, Tifa sanoi. ”Paina voimakkaammin ja nopeammin.”
Peukalo totteli käskyä, eikä Tifa voinut olla huokaamatta, kun muut sormet nytkähtivät hänen sisällään samaan aikaan ja Ruden toinen käsi puristi hänen rintaansa. Katsekontakti katkesi, kun Rude painoi suunsa Tifan kaulalle ja hampaat nirhaisivat ihoa. Peukalon rytmi pysyi tasaisena, kun se nitkutti Tifan nypykkää edestakaisin. Kosketusten seuraaminen peilin kautta sai posket kuumottamaan ja vatsan kihisemään. Oli mahdotonta hengittää tasaisesti.
Tifan kädet eksyivät kuin huomaamatta puristamaan penkin reunoja. Hän veti ilmaa sisälleen ja miltei unohti päästää sen taas ulos. Niin lähellä, niin lähellä. Hän räjähtäisi Ruden käsittelyssä.
Ja juuri silloin Rude pysäytti kaiken liikkeen. Hän vain hengitti kevyesti Tifan kaulaa vasten ja antoi lopulta käsiensä vetäytyä. Tifa näykkäisi omaa huultaan, ettei turhautunut kirahdus olisi kimmonnut seinille.
”Älä lopeta”, Tifa sanoi.
Rude puisteli päätään ja hymyili. Tifa kääntyi penkillä ympäri ja laski kätensä miehen olkapäille. Kyykkyasento näytti hankalalta mutta paljasti samalla äärimmäisen hyvin, miten valmis Rude oli toimintaan.
Tifa antoi kätensä kulkea oikeaa hartiaa alas. Hän liu’utti sormiaan pitkin olkavartta, kyynärpään ylitse ja lopulta kietoi ne ranteen ympäri ja veti Ruden kättä takaisin kohti jalkojensa väliä. Sykkivä polte hänen sisällään vaati välitöntä helpotusta. Jälleen Rude kuitenkin pudisti päätään eikä antanut periksi Tifan nykäisyille.
Rude kohottautui ja veti yhä ranteestaan pitelevän Tifan mukanaan. Tifan jalat horjahtelivat, mutta toinen käsi kiertyi hänen vyötärölleen. Rude lähti peruuttamaan kohti kuumaa lähdettä hitain ja vakain askelin, eikä Tifalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata mukana.
Rude astui veteen ensimmäisenä ja ojensi myös toisen kätensä Tifan avuksi. Tifa laskeutui ensin istumaan ja antoi jalkojensa upota kuumaan veteen. Hetken nilkkoja kihelmöi, mutta tunteeseen tottui yllättävän pian. Vaikka kokemus toi mieleen kuuman kylvyn, vedessä oli jotain erilaista.
Tai sitten kyse oli vain tilanteesta. Mene ja tiedä, juuri nyt Tifa ei halunnut pysähtyä analysoimaan.
Rude istui veteen ja veti Tifan syliinsä. Jälleen Tifan selkä painautui miehen rintaa vasten. Vesi ulottui juuri ja juuri hänen rintojensa yläpuolelle ja tuuditti ihanaan lämpöön samaan aikaan, kun hänen sisällään kävi kuitenkin todellinen roihu. Ruden elin painoi Tifan selkää edelleen täysin valmiina toimintaan.
Jälleen Tifa tarttui Ruden käteen ja yritti ohjata sen oikeaan suuntaan. Ruden naurahdus pyyhkäisi hänen korvalehteään.
”Kohota hieman itseäsi”, Rude sanoi. ”Haluan, että tulet vasta sitten, kun olen sisälläsi.”
”Oletko varma, ettei Leviathan katso pahalla, jos teemme tämän täällä?” Tifa kysyi samalla, kun nousi sen verran, että Rude pystyi ohjaamaan itsensä hänen häpyhuulilleen.
”Olen valmis ottamaan jumalten vihat niskaani, kunhan saan sinut juuri tässä ja nyt”, Rude vastasi ja puraisi Tifaa korvalehdestä. Hän painoi Tifan lantion alas ja työntyi tämän sisälle.
Tifa uikahti, kun Rude täytti hänet. Ruden toinen käsi kietoutui hänen ympärilleen rintojen alta ja toinen etsi uudestaan tiensä nypykälle, joka yhä janosi huomiota osakseen. Kaksi sormea painui sitä vasten ja aloittivat tanssin samaan tahtiin Ruden työntöjen kanssa. Tifan selkä taipui kaarelle Ruden otteessa, kun hyvän olon aalto tempaisi hänet mukaansa ja kieputti kohti taivasta. Varpaat vääntyivät kippuraan, ja toinen käsi läiskäisi vahingossa vettä. Pisarat kimmahtelivat hänen poskilleen, kun aalto alkoi tyyntyä laineiksi.
Rude auttoi toisella kädelle Tifaa ylemmäs ja painoi takaisin alas. Tifa vaikersi. Tällä kertaa Ruden sormet eivät pysähtyneet vaan jatkoivat yhä kiihtyvässä tahdissa. Laineet kasvoivat yhä isommiksi. Polte lähti alavatsalta ja levisi kaikkialle. Tifa ei tiedostanut enää ympäristöä, kun hän keskittyi liikkeeseen.
”Ota tukea reunasta”, Rude sanoi yhtäkkiä ja pysäytti liikkeen hetkeksi. Hän sai vedessä pyöräytettyä sekä itsensä että Tifan kohti lähteen reunaa.
Tifa nojautui puiseen listaan, kun Rude nosti hänet polvilleen ja liimautui vasten hänen selkäänsä. Seuraava työntö osui syvälle. Rude vetäytyi hitaasti taaksepäin, muttei pystynyt pitämään vauhtiaan hillittynä vaan suorastaan syöksyi takaisin. Tifa haukkoi henkeään, puristi kuuman lähteen reunalistaa kuin se olisi ollut Ruden lisäksi ainoa kiintopiste maailmassa.
Aalto iski Tifan läpi voimakkaampana kuin aiemmin. Höyryinen huone hämärtyi hänen silmissään, kun väreily voimistui ja sai hänet tärisemään kauttaaltaan. Vaikerrus kaikui seinistä, mutta hän ei kyennyt hillitsemään itseään. Rude takertui hänen lantioonsa ja puski sisään vielä kerran ennen kuin pysähtyi. Kuuma neste syöksyi Tifan jokaiseen sopukkaan samalla, kun hän sykki Ruden ympärillä.
Seurasi hiljaisuus, jonka rikkoi vain kummankin epätasainen hengitys. Hiki valui pitkin Tifan kasvoja, ja hän kohotti tärisevän kätensä pyyhkiäkseen sen pois. Rude vetäytyi ulos ja nappasi Tifan kainaloonsa. Hetken he vain istuivat hiljaa vieretysten kuumassa lähteessä, keskittyivät hengittämiseen ja olemiseen.
Tifa nojasi päänsä Ruden olkapäähän ja antoi silmäluomiensa painua kiinni. Jos Leviathan ei kiroaisi heitä häväistyksen vuoksi, elämä sai Tifan puolesta jatkua tällä tavoin.
”Rude”, Tifa sanoi. Hänen äänensä värisi yhä uupumuksesta. ”Rakastan sinua niin paljon, että luulen pakahtuvani.”
Rude painoi suudelman Tifan otsalle ja nojautui takaisin lähteen reunaa vasten.
”Minäkin rakastan sinua”, Rude vastasi.
Elämä oli hyvää. Tifa oli vihdoin löytänyt kotiin.
